G. Loomiksen uusin, auringossa vihreän sävyissä säihkyvä vaparasarja on ollut yksi viime aikojen kohutuimmista perhokalastustuotteista. Muita huippuvapoja satasen pari kalliimpi hintalappu ja symbolisen tuhannen dollarin rajan rikkominen ei ole ainakaan vähentänyt Asquith-sarjan vapoja kohtaan osoitettua kiinnostusta. Edellisessä numerossamme Miki Äikäs esitteli lohiluokan Asquithin.
Tällä kertaa on 5- ja 6-luokkaisten Asquithien vuoro, joista varsinkin 5-luokkaista vapaa testattiin kesän aikana useiden heittäjien voimin. Vapaaehtoisista testaajista ei ollut tällä kertaa varsinaisesti pulaa. Kiinnostus kertoo tietenkin onnistuneesta markkinoinnista. G. Loomis on toki suosittu merkki, mutta sen varsinainen kulttimaine perustuu Atlantin molemmin puolin – ja varsinkin siellä toisella puolen – kaksikätisiin vapoihin.
Tuotekehittelyssä yksikätistä Asquithia edelsi NRX LP -vapasarja, jota käytimme testissä verrokkivapana. Nimestään huolimatta NRX LP tuo pikemminkin mieleen parannetun, herkemmällä kärjellä mutta jäntevämmällä tyvellä varustetun, painoksen G. Loomiksen GLX- sarjan takavuosien presentaatiovavoista StreamDancesta tai Whisper Creekistä. Tosin sillä erotuksella, että LP on niitä suorituskykyisempi. Juuri kun vavan voima tuntuu loppuvan, sen tyvestä löytyykin ylimääräinen potku, joka lennättää pikkuperhon ne tarvittavat metrit suvannon keskellä tuikkivan taimenen näkökenttään.
Ennen kaikkea vapa toimii kuitenkin erinomaisesti tyypillisillä 10–17 metrin ylävirtaheittopituuksilla, ja on esimerkiksi mainittuja Whisper Creekiä ja StreamDancen hitaampia versioita tunnokkaampi. Ja itse asiassa selkeästi tunnokkaampi kuin Asquith, joka ei ole aivan lyhimmillä heittopituuksilla omimmillaan.
LP:n pehmeä, tasaisesti taipuva kärkiosa lisää herkkyyden vaikutelmaa keskimittaisilla heittopituuksilla ja helpottaa joitakin presentaatioheittoja, mutta jotkut ovat kokeneet toiminnan haastavaksi pitkissä heitoissa. Kaikkein pisimpiä yli 25 metrin rykäisyjä vavalla
pitää jo parhaimpienkin heittäjien hieman pakottaa, vaikka perho maaliin lentäisikin. Tässä Asquith on edeltäjäänsä selkeästi parempi.
Ehkä joku toivoisi siihenkin jäykempää kärkiosaa ja hivenen notkeampaa tyveä, mutta pitkissä heitoissa Asquith on joka tapauksessa LP:tä vakaampi, nykytrendin mukaisesti nopeaksi luokiteltava vapa, jolla siima lentää vaivattomasti kohteeseensa. Mitä enemmän siimaa on ulkona, sitä luontevammalta vapa tuntuu. Parhaimmillaan heittäminen on zeniläinen kokemus. Vavan olemassaoloon havahtuu vasta, kun tuntee ranteessa sen välittämät taimenen potkut.
Asquith tuntuu toki käteen kepeältä, mutta paino itsessään nyt ei olekaan ollut vitos- tai kuutosluokkaisissa vavoissa mikään kynnyskysymys vuosikausiin. Ja jos yli tonnin vapa olisi häiritsevästi nokkapainoinen, sen voisi saman tien testamentata kirosanojen saattelemana nuorisokeihääksi paikalliselle yleisurheiluseuralle.
Se on tietenkin huomionarvoista, jos kohta ei sentään aivan ainutlaatuista, että kepeässä aihiossa on myös huomattavan paljon voimaa. Asquithilla viskeleekin sujuvasti perhoja laajalla skaalalla ja erilaisissa olosuhteissa. Viitosluokkaista LP:tä tuskin kukaan harkitsisi kevyeksi meritaimenvavaksi, mutta Asquith selviäisi siitäkin kunnialla. Samaan aikaan se on kuitenkin erinomainen, tiukkaa luuppia heittävä pintaperhovapa.
Ehkäpä kyseessä oli jonkin verran tuuriakin, mutta karkuutusprosentit Asquithilla jäivät testien aikana olemattomiksi. Jopa kuutosluokkaisella vavallakin pystyi kalastamaan kaikkein ohuimmilla perukkeilla ja pienillä perhoilla, mikäli olosuhteet niin vaativat.
Siimojen suhteen Asquith on nirsompi kuin syvemmälle kumartava LP. Vavan lataaminen ja täydellisen heittotuntuman syntyminen edellyttää jonkin verran rasitusta, mikä rauhtoittaa vavan kärkiosan. Jonkun mielestä vapa toimi parhaiten Rio Goldilla, toinen suosi Visionin XO:ta.
Lyhyemmillä siimapituuksilla heittämisen ohella Asquithin toinen miinuspuoli on vavan vaativuus. Se ei juuri korjaa virheitä, ja rankaisee niistä helposti. Huom. Jos tiedät, että heittäminen ei varsinaisesti kuuluu vahvuuksiisi ja haluat ehkä kompensoida heittotaidon
puutetta hankkimalla hyvän vavan, valitse joku muu malli. Ja jos tarkoituksena on kompensoida jotakin ihan muuta, kannattaa lähtökohtaisesti ostaa BMW tai sähkökitara.
Onko Asquith sitten sitä satasta tai kahta parempi kuin kilpailijoitten parhaat vapasarjat? – Onko sillä sitten oikeastaan edes mitään väliä. Asquith on joka tapauksessa erinomainen perhovapa, monikäyttöisempänä kokonaisuutena mielestäni yhden porrasaskelman LP:tä parempi. Rohkenen väittää, että moni kokee asian näin. Siitä huolimatta, että LP on hieno, loistavan heitto- ja kalastusfiiliksen tarjoava perhovapa sekin.
Rehellisyyden nimissä on mainittava, että noin kymmenestä testaajasta yksi ei tullut vavan kanssa toimeen oikeastaan lainkaan, vaikka on heittänyt satoja vapamalleja ja työskennellyt perhokalastuksen parissa pitkään. Niinkin voi käydä.
Hinta
1195 euroa