Perhokalastajan kesäkausi vaihtuu syyskaudeksi. Joet sulkeutuvat, mutta kalastus jatkuu merellä ja järvillä. Syysnumerossa perehdytään kuumimpiin kalapaikkauutuuksiin.
Luttojoki on Itärajan taakse matkaansa jatkava joki, josta voi tavoittaa komeita harjuksia ja onnella jopa nousutaimenen. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista. Artikkelissa perehdytään joen kalastoon ja lupa-alueen alaosien kalastukseen. Näin komeat kalavedet eivät yleensä ole näin helposti saavutettavia.
Virtaankoski on varmasti vuoden kiinnostavin koskiuutuus. Koski, jota ei oikeastaan kaksi vuotta sitten ollut edes olemassa. Avauduttuaan korkean profiilin koskikohteet ovat yleensä olleet kalastajille suopeita. Onko Virtaankoski tässä asiassa poikkeus?
Siinä missä Virtaankosken avautuminen sykähdyttää taimenenkalastajia, lohimiesten mielenkiinto suuntautuu Norjaan, tarkemmin Skibotnelvaan. Pitkään kalastuskiellossa ollut joki avautui tänä vuonna kalastajille. Lohiakin sieltä saatiin – ja jättiläistaimenia.
Edellisessä numerossa käsiteltiin Tornionjoen rantakalastusmahdollisuuksia. Mutta entä jos valtavaa jokea kalastaakin veneestä? Se ei ainakaan heikennä lohen koukuttamisen todennäköisyyttä. Tornionjoen ja yleensäkin lohen venekalastuksesta kertoo Antti Matilainen.
Kirjolohi on vihattu ja rakastettu kala, joka puhuttaa ja provosoi. Oli kirjolohi-istutuksista mitä mieltä tahansa, yksi asia on varma. Parhaimmillaan kirjolohi on hieno urheilukala. Sen tietää myös kalastusopas Sami Pilve.
Edellisessä numerossa Timo Kontio esitteli realistisia kuitustreamereita. Streamerrasia on kuitenkin pahasti vajaa, jos sieltä ei löydy muutamia hahmoperhoja. Tämä puute täydennetään tässä numerossa.
Tunturivesien taimenet eivät yleensä vaadi ultrarealistisia jäljitelmiä. Silti perhon pitäisi imitoida suurin piirtein oikeaa hyönteistä ja sen kehitysastetta. Helpot kuituemergentit ovat täsmälääkettä tunturivesien vesiperhoskuoriutumisiin.