Sisällys
- Pääkirjoitus
- Kymijoen mystiset alakosket — Tuomo Kilpi
- Huopanankosken nymfipaikat — Pietari Sipponen
- Dyret — Lauri Pihl
- Peuranymfi — Toimitus
- Katkaperho – se punainen — Mika Vainio
- Avarat rannat – meritaimenen jäljillä Viron suurimmalla saarella — Juho-Matti Paavola
- Isojoki – Vanhakylän alue — Jussi Sojakka
- Testiheitto – Guideline Driva Zip Wader
- Esittelyssä Guideline NGX ja Vision Hazy -kahluutakit — Toimitus
- Tarraätno – löytämätön kalaparatiisi? — Vesa Lehtinen
- Takaheitto — Jukka Relander
Historian valossa Huopanankoskea voi perustellusti kutsua suomalaisen koskikalastuksen kehdoksi. Pitkä ja monipuolinen koskialue tarjoaa hyvää koskikalastusta vielä tänäkin päivänä. Erityisen hyvin se soveltuu nymfikalastukseen. Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa Mikko Räsänen ja artikkelin kirjoittaja Pietari Sipponen kertovat kosken omista suosikkipaikoistaan ja miten he itse nämä paikat kalastavat. Yksityiskohtaisilla karttamerkeillä vapa taipuu varmasti.
Suurin hypetys Kymijoen lohenkalastuksen ympäriltä on haihtunut vuosia sitten. On totta, että vapa ei joella kumarra enää yhtä tiheästi kuin vuosituhannen vaihteessa. Toisaalta nykyisin jopa suurin osa lohista on alueen omaa tuotantoa ja loppukaudesta kalan saamiseen on varsin hyvät mahdollisuudet. Muualtakin kuin Ruhavuolteelta. Tuomo Kilpi esittelee Kymijoen vähemmälle huomiolle jääneet alakosket.
Jos perho kelluu erinomaisesti, näkyy hyvin, on naurettavan helppo sitoa ja vieläpä viehättää kaloja, puhutaan jo liki täydellisestä harjusperhosta. Sellainen on Lauri Pihlin suosikkiharjusperho Dyret. Näillä täyttää hetkessä rasian, eikä varmasti jää harjusvesillä pulaan. Maistuupa Dyret todistetusti taimenillekin.
Red Francis on jo hävyttömän tehokas lohiperho. Ja Mika Vainio hävyttömän tehokas lohenkalastaja. Siis aito match in the heaven. Tässä artikkelissa Vainio tunnustaa rakkautensa tuohon punaiseen katkaperhoon.
Gotlanti on vuosikaudet ollut suomalaisten meritaimenen kalastajien Shangri-La ja Eldorado. Valitettavasti sinne on melko työlästä hankkiutua. Matkat nielevät vähintään pari kalapäivää. Maisemiltaan ja tunnelmaltaan paras vastine Gotlannille lie Viron Saarenmaa. Se on lähellä ja sieltäkin voi tavoittaa komeita meritaimenia.
Isojoella on pitkä historia idyllisenä kalapaikkana. Se on pienimuotoinen jokikohde, josta voi tavoittaa niin paikallisia kuin merestä nousseita taimeniakin. Sekä tietenkin harjuksia.
Toinen pienimuotoinen, mutta hyvää kalastusta tarjoava jokikohde löytyy hieman pohjoisempaa. Kielajoen harjuskanta on taantunut huippuvuosista, mutta tarjolla on edelleen hyvää nousutaimenen ja siiankalastusta Lapin upeissa maisemissa. Majoituskin löytyy joen rannasta.